Ilmankosteus

Ilman kyky pidättää vettä riippuu ilman lämpötilasta: mitä lämpimämpää ilmaa sitä enemmän siihen mahtuu vesihöyryä.

Ilman suhteellinen kostus (RH) on ilman vesihöyrymäärän suhde siihen määrään, joka kulloisessakin lämpötilassa ilmaan mahtuisi. Kasvitieteissä hyvin yleisesti käytetty VPD (Vapour Pressure Deficit) sen sijaan tarkoittaa ilman kyllästyspaineen vajausta. Mitä suurempi vajaus, sitä kuivempaa ilma on.

Suurin osa ilmankosteuden päivävaihteluista johtuu lämpötilan muutoksista: Ilman suhteellinen kosteus nousee yöllä lämpötilan laskiessa, vaikka ilman absoluuttinen vesimäärä ei muutu. Päivisin lämpötilan kohotessa suhteellinen kosteus laskee. VPD sen sijaan muuttuu toiseen suuntaa ollen päivällä suurimmillaan ja öisin pienimmillään.

Ilmankosteuden vuodenaikaisvaihtelu on kutakuinkin päinvastainen ilman lämpötilan vaihteluun nähden. Keväällä ilma on keskimäärin kuivimmillaan.

 

 

 

Pilvisenä päivänä, jolloin lämpötila ei juuri muutu, myös ilman suhteellinen kosteus pysyy korkeana. Se on alhaisimmillaan, kun ilma on lämmin, ja korkeimmillaan, kun lämpötila on matala eli useimmiten aamuyöllä. Samaan aikaan VPD muuttuu eri suuntaan ollen suurin päivällä ja pienin yöllä.

Talvisin ilman suhteellinen kosteus on useimmiten korkea.