Ilmankosteus

 

 

 

Ilman kyky pidättää vettä riippuu ilman lämpötilasta: mitä lämpimämpää ilmaa sitä enemmän siihen mahtuu vesihöyryä.

Ilman suhteellinen kostus (RH) on ilman vesihöyrymäärän suhde siihen määrään, joka kulloisessakin lämpötilassa ilmaan mahtuisi. Kasvitieteissä hyvin yleisesti käytetty VPD (Vapour Pressure Deficit) sen sijaan tarkoittaa ilman kyllästyspaineen vajausta. Mitä suurempi vajaus, sitä kuivempaa ilma on.

Suurin osa ilmankosteuden päivävaihteluista johtuu lämpötilan muutoksista: Ilman suhteellinen kosteus nousee yöllä lämpötilan laskiessa, vaikka ilman absoluuttinen vesimäärä ei muutu. Päivisin lämpötilan kohotessa suhteellinen kosteus laskee. VPD sen sijaan muuttuu toiseen suuntaa ollen päivällä suurimmillaan ja öisin pienimmillään.

Ilmankosteuden vuodenaikaisvaihtelu on kutakuinkin päinvastainen ilman lämpötilan vaihteluun nähden. Keväällä ilma on keskimäärin kuivimmillaan. Talvisin ilman suhteellinen kosteus on useimmiten korkea.

Pilvisenä päivänä, jolloin lämpötila ei juuri muutu, myös ilman suhteellinen kosteus pysyy korkeana. Se on alhaisimmillaan, kun ilma on lämmin, ja korkeimmillaan, kun lämpötila on matala eli useimmiten aamuyöllä. Samaan aikaan VPD muuttuu eri suuntaan ollen suurin päivällä ja pienin yöllä.

Veden höyrynpaineen vajaus (VPD) on ilmassa olevan höyrynpaineen ja ilman maksimihöyrynpaineen erotus. Toisin kuin suhteellinen kosteus (RH), VPD ottaa huomioon myös sen, miten lämpötila vaikuttaa ilman kykyyn pidättää vettä.

Höyrynpaine kertoo, kuinka paljon vesihöyryä on ilmassa. Mitä enemmän vesihöyryä on ilmassa, sitä suurempi on höyrynpaine. Suurinta mahdollista vesihöyryn pitoisuutta tietyssä lämpötilassa kutsutaan kylläisen höyryn paineeksi, mikä tunnetaan myös nimellä kastepiste. Kylläisen höyryn paine on lämpötilaan verrannollinen. VPD lasketaan ilman kylläisen höyryn paineen ja todellisen höyrynpaineen erotuksena.

Korkea VPD tarkoittaa, että ilman kosteus on alhainen ja että ilmalla on suuri kapasiteetti pidättää vesihöyryä. Tämä stimuloi haihduntaa eli veden virtausta kasvisoluista ilmakehään, mitä taas kasvi haluaa kontrolloida ilmarakojensa avulla. Alhainen VPD tarkoittaa, että ilma on kosteaa eikä voi pidättää enempää vettä kasvin haihdunnasta.